Pakkasimme laukkuja yhdessä. Olimme iloisia. Unessa retki peruuntui, Suru
hiipi ilon tilalle. Heräsin.
Olenko iloinen, koska näin hänet pitkästä aikaa iloisena ja elävänä unessani.
Vai annanko surun vallata taas päiväni?
Elämä kolisee ajottain ylitseni kuin tavarajuna. Kerään raiteilta palasia ja taas
jatkan.
Olen tavannut sukuni lapsiperheitä.
Pitäisi iloita toisten onnesta. Iloitsenkin,
mutta kaipaan niin suunnattomasti omiani.
Sitä pientä nykerönenää, joka ilmoitti
hoitavansa pikkuveljeään. Esikoista.
Hän on kuollut.
Hän on pois tästä elämästä.
